PSG:n pelaajat näyttävät televisiokuvassa usein nopeilta ja teknisesti taitavilta, mutta yksittäinen harhautus kertoo ottelusta vain vähän. Tarkempi kuva syntyy, kun seuraat pelaajan toimintaa juuri ennen syöttöä ja heti sen jälkeen. Mihin suuntaan hän on kääntyneenä? Kuka pitää leveyden? Kenen liike avaa tilaa toiselle? Näistä yksityiskohdista hahmottuvat pelaajien tehtävät myös silloin, kun kokoonpano tai pelijärjestelmä vaihtuu.

Ensimmäisen kosketuksen merkitys PSG-pelaajien pelissä

Keskikenttäpelaajan peliä on vaikea arvioida pelkän syöttöprosentin perusteella. Helppo sivuttaissyöttö voi säilyttää pallon omalla joukkueella, mutta samalla vastustaja ehtii järjestäytyä. Lyhyt palautus puolustajalle saattaa puolestaan olla harkittu ratkaisu, jolla houkutellaan vastustajan hyökkääjä irti asemastaan. Syötön arvo riippuu siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. PSG:n pallollista peliä seuratessa onkin hyödyllistä katsoa myös syöttöä edeltävää tilannetta, ei vain pallon määränpäätä. Pallo Pulssi voi auttaa PSG:n ottelutapahtumien seuraamisessa, mutta ottelutallenne näyttää myös syöttöä edeltävän sijoittumisen.

Vitinha on tähän luonteva tarkkailukohde. Hänen pelaamistaan voi eritellä vastaanottoasennon, sijoittumisen ja syötön ajoituksen kautta. Hieman sivuttain asettunut keskikenttäpelaaja pystyy näkemään sekä pallon että osan hyökkäyssuunnasta. Suljettu asento taas ohjaa helposti palauttamaan pallon sinne, mistä se tuli. Kumpikaan asento ei itsessään ole väärä. Selkä vastustajan maalia kohti pelaava keskikenttäpelaaja voi tarkoituksella suojata palloa ja odottaa joukkuetoveria tueksi.

Ensimmäinen kosketus paljastaa usein, onko pelaaja havainnut lähestyvän vastustajan. Puolen metrin siirto sivulle voi avata syöttölinjan tämän jalan ohi. Liian pitkä kosketus antaa prässääjälle tilaisuuden riistoon. Kiinnitä huomiota myös pelaajan katseeseen ennen vastaanottoa. Vilkaisu olkapään yli kertoo ympäristön tarkistamisesta, vaikka televisiokuvasta ei aina selviä, mitä hän näki.

Kokeile seurata yhtä keskikenttäpelaajaa viiden peräkkäisen pallonhallintajakson ajan. Laske mielessäsi, kuinka usein hän tarjoaa syöttösuunnan ja kuinka usein hän jää vastustajan taakse piiloon. Näin erotat aktiivisen pelattavaksi liikkumisen siitä, että pelaajalle vain kertyy paljon pallokosketuksia. Samalla huomaat, miten joukkuetoverin sijoittuminen helpottaa tai vaikeuttaa pallon vastaanottamista. Arvio rakentuu silloin useasta tilanteesta yhden näyttävän suorituksen sijaan.

Leveyden pitäminen ja laitapelaajien työnjako

Laidalla kaksi pelaajaa voi näyttää tekevän samanlaista työtä, vaikka heidän tehtävänsä eroavat selvästi. Laitahyökkääjä saattaa pysyä sivurajan tuntumassa sitoakseen puolustajan leveälle. Laitapuolustaja voi puolestaan liikkua sisemmäksi välikaistaan, eli laidan ja keskustan väliselle alueelle. Jos molemmat hakeutuvat yhtä aikaa samaan tilaan, syöttövaihtoehdot vähenevät. Toimiva yhteistyö näkyy siinä, että yhden liike avaa toiselle käyttökelpoisen reitin.

Achraf Hakimin kaltaista hyökkäyksiin osallistuvaa laitapuolustajaa seuratessa huomio kiinnittyy helposti juoksunopeuteen. Pelkkä vauhti ei silti selitä nousun onnistumista. Lähtöhetki ratkaisee paljon. Liian aikaisin alkanutta juoksua puolustaja ehtii seurata, jolloin sopiva syöttöhetki voi mennä ohi. Hieman myöhemmin käynnistyvä nousu saattaa osua hetkeen, jolloin vastustajan huomio on pallollisessa pelaajassa.

Katso myös, kulkeeko juoksu laitahyökkääjän ulko- vai sisäpuolelta. Ulkokautta tehty nousu tarjoaa syöttövaihtoehdon lähelle sivurajaa ja voi avata keskitysmahdollisuuden. Sisäkautta tehty juoksu puolestaan haastaa puolustajien työnjaon. Kuka seuraa juoksijaa, ja kuka jää pallollista vastaan? Jos vastuunvaihto viivästyy, rangaistusalueen reunalle voi aueta hetkeksi tilaa.

Kaikki hyödylliset juoksut eivät pääty pallokosketukseen. Laitapuolustaja voi vetää vastustajan mukanaan ja antaa hyökkääjälle tilaa kuljettaa keskustaan. Tällainen suoritus jää helposti maalikoosteen ulkopuolelle, vaikka se olisi auttanut luomaan maalipaikan. Tarkkaile siis myös sitä, miten juoksu muuttaa vastustajan puolustusmuotoa. Nousujen määrä ei yksin kerro niiden hyödyllisyydestä.

Sama tarkkuus auttaa keskitysten arvioinnissa. Päätyrajalta taaksepäin annettu matala syöttö vaatii vastaanottajilta erilaista sijoittumista kuin kauempaa lähetetty korkea pallo. Ennen keskittäjän moittimista on hyvä tarkistaa, oliko rangaistusalueella vastaanottajaa ja mihin hyökkääjät liikkuivat. Jos kaikki juoksevat kohti maalia, taaksepäin pelattu pallo voi jäädä tavoittamatta, vaikka syöttö olisi teknisesti hallittu ja oikea-aikainen.

PSG-pelaajien toiminta heti pallonmenetyksen jälkeen

Pallonmenetys tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkastella pelaajien työnjakoa. Palloa hallitsevan joukkueen peli voi näyttää järjestelmälliseltä, koska pelaajilla on aikaa hakea paikkansa. Menetyksen jälkeen päätökset on tehtävä nopeasti. Lähin pelaaja joutuu ratkaisemaan, yrittääkö hän riistoa vai hidastaako vastustajan etenemistä. Muiden on suljettava syöttösuuntia ja huolehdittava selustaan jäävästä tilasta. Yksi innokas prässääjä ei vielä saa koko joukkueen puolustuspeliä toimimaan.

PSG:n pelaajia tarkastellessa katse kannattaa siirtää hetkeksi pois pallosta. Jos kolme pelaajaa ryntää saman vastustajan kimppuun, heidän vierestään voi löytyä vapaa syöttösuunta. Harkitumpi ratkaisu saattaa olla, että ensimmäinen pelaaja ohjaa pallollista kohti sivurajaa ja toinen peittää syötön keskustaan. Kolmas jää varmistamaan seuraavaa tilannetta. Rauhalliselta näyttävä liike voi silloin auttaa joukkuetta enemmän kuin näyttävä taklausyritys. Psg pelaajat eivät saa vastaprässissä etua pelkästä nopeudesta sen enempää kuin vastustajankaan pelaajat, jos syöttösuunnat jäävät avoimiksi.

Puolustuslinjan toiminta vaikuttaa siihen, kuinka rohkeasti keskikenttä voi painostaa. Jos puolustajat jäävät kauas alas, linjojen väliin syntyy tilaa vastaanottaa pallo. Lähemmäs keskikenttää nouseva puolustus kaventaa tätä tilaa, mutta jättää selustaansa enemmän juostavaa. Yhden puolustajan sijainti ei siksi riitä tilanteen arvioimiseen. Myös palloon kohdistuva paine ja vastustajan hyökkääjien lähtöasemat vaikuttavat ratkaisuun.

Erityisen kiinnostavaa on pallosta kauimpana olevan laitapelaajan toiminta. Kun hyökkäys päättyy toisella laidalla menetykseen, vastakkaisen puolen pelaaja ei välttämättä näy lähikuvassa lainkaan. Hänen liikkeensä keskustaa kohti voi silti estää nopean syötön keskelle. Jos hän jää leveälle odottamaan uutta hyökkäystä, puolustamiseen osallistuvien pelaajien välimatkat saattavat kasvaa liian suuriksi.

Yksittäistä epäonnistumista on syytä verrata muihin samanlaisiin tilanteisiin. Myöhästynyt paluu voi johtua edeltäneestä pitkästä juoksusta, epäselvästä vastuunjaosta tai siitä, ettei pelaaja havainnut tilanteen muuttumista ajoissa. Televisiokuva ei aina paljasta syytä. Toistuva aukko samalla alueella antaa kuitenkin aiheen tarkastella koko joukkueen sijoittumista, ei vain viimeisenä paikalle ehtinyttä pelaajaa.

Pelaaja-arvio syntyy tehtävästä eikä pelkästä tilastosta

Maalit ja maalisyötöt kertovat hyökkäysten lopputuloksista, mutta niiden perusteella ei voi arvioida kokonaista ottelua. Hyökkääjälle saattaa kertyä vähän laukauksia, koska hän ei pääse irti vartioinnista. Yhtä hyvin syynä voi olla, ettei joukkue onnistu toimittamaan palloa hänelle sopiviin paikkoihin. Eron huomaa vasta katsomalla, mitä tapahtui ennen viimeistä syöttöä. Mistä hyökkääjä aloitti liikkeensä, ja oliko syöttäjällä todellinen mahdollisuus tavoittaa hänet?

Ousmane Dembélén kaltaista palloa kuljettavaa hyökkääjää arvioidessa pallonmenetysten määrä tarvitsee rinnalleen tietoa tilanteista. Ohitusta yrittävä pelaaja ottaa erilaisia riskejä kuin puolustaja, joka siirtää pallon vapaalle vieruskaverille. Menetys lähellä vastustajan rangaistusaluetta on myös eri asia kuin menetys omalla kenttäpuoliskolla. Molemmissa pallo siirtyy vastustajalle, mutta seuraukset ja hyväksyttävä riskitaso eroavat.

Vaihtopelaajan suoritukseen vaikuttaa puolestaan ottelun vaihe. Viimeiseksi vartiksi kentälle tuleva hyökkääjä saattaa kohdata väsyneitä puolustajia ja löytää tavallista enemmän tilaa. Avauskokoonpanossa sama pelaaja joutuisi ehkä työskentelemään pitkään tiivistä puolustusta vastaan. Lyhyessä ajassa syntynyt onnistuminen on arvokas, mutta se ei vielä osoita, että sama rooli toimisi yhtä hyvin koko ottelun ajan.

Myös vastustajan puolustustapa muuttaa tehtävien vaatimuksia. Korkeaa prässiä vastaan korostuvat paineen alta pelaaminen ja liikkeet puolustuslinjan taakse. Lähellä omaa rangaistusaluettaan puolustavaa joukkuetta vastaan tarvitaan tarkkoja syöttöjä pieniin väleihin, suunnanmuutoksia ja malttia. Vaisulta näyttävä ilta voi liittyä siihen, että pelaaja pääsee harvoin hyödyntämään vahvuuksiaan.

Valitse seuraavaa ottelua varten yhdelle pelaajalle konkreettinen arviointikysymys. Tarkkaile esimerkiksi, pääseekö hän vastaanottamaan pallon kasvot hyökkäyssuuntaan tai ehtiikö hän sulkea keskustan pallonmenetyksen jälkeen. Seuraa samaa asiaa sekä onnistuneissa että epäonnistuneissa tilanteissa. Jos pelaaja ei pääse kääntymään pallon kanssa, katso myös lähimmän vastustajan etäisyyttä ja joukkuetoverien tarjoamia syöttösuuntia. Näin voit erottaa pelaajan oman ratkaisun siitä, millaiset vaihtoehdot tilanne hänelle antoi.