Hanna: Akuutin kriisin keskellä ihminen on kekseliäimmillään

Kuva: Satoshi Tomiyama

Kuvitellaan maailma, jota ilmastonmuutos on rajusti muokannut. On vaikkapa vuosi 2060.

Ensimmäisenä ajattelen myrskyjä, merenpinnan nousua, kuivuutta ja kulkutauteja. Se on mielikuvitukseni ensimmäinen ja helpoin taso, luonnonilmiöt.

Mielikuvituksen toiselle tasolle on tästä helppo edetä. Osaan kuvitella menetyksiä, joita luonnonjärjestelmien tasapaino järkkymisestä seuraa ihmiselle. Saatan menettää yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden, edullisen ruoan, huolettoman matkustelun ja ostosten teon.

Mielikuvituksen kolmas taso on vaikein. Kolmannella tasolla kuvitellaan sitä, mitä menetysten vapauttamaan tilaan kasvaa. Millainen kulttuuri raunioilta versoo? Miten ylikulutuksesta ja halvan öljyn talousjärjestelmästä luopuminen muuttaa yksilöitä ja heidän välisiä suhteitaan?

***

Arizonan yliopisto julkaisi toissavuonna ilmastonmuutosta käsittelevien novellien englanninkielisen antologian Everything Change. Yliopiston ensi kertaa järjestämään kirjoituskilpailuun oli lähetetty lähes 800 tekstiä ilmastonmuutoksesta.

Teoksen esipuheessa toimittajat hämmästelivät niiden samanlaisuutta. Teksteissä maalattiin yhä uudestaan masentavaa tuhomaailmaa, jossa yhteiskunnat ovat romahtaneet ja jättäneet jälkeensä yksinäisiä selviytyjiä, jotka taistelevat niukoista resursseista keskenään.

Ymmärrän hyvin, rakastanhan kalseita dystopioita. Ensimmäinen minulta julkaistu teksti oli neljätoistavuotiaana kirjoittamani novelli, joka kuvasi ydinsodan jälkeistä elämää. Siinä tarinassa kenelläkään ei ollut kivaa.

Arizonalaisraati valitsi kuitenkin voittajaksi toisenlaisen tekstin. Adam Flynnin ja Andrew Dana Hudsonin novelli Sunshine State edustaa uutuudenkarheaa tyylilajia, joka on saanut nimekseen solarpunk. (Nimellä on merkittäviä edeltäjiä: korkeaa teknologiaa ja yhteiskunnan alempia kerroksia tarkastellut kyberpunk, 1800-luvun ja kuvitteellisten teknologioiden liitolla leikkivä steampunk.)

Solarpunk ei tyydy kuvittelemaan ympäristötuhon aiheuttamia menetyksiä. Se ikään kuin ottaa tuhon itsestäänselvyytenä ja kysyy, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Ja sittenhän voi tapahtua vaikka mitä! Sunshine Statessa Floridan virallisen johdon vallannut kaaos on antanut tilaa pontevalle anarkialle, ja lainsuojattomien vesi-insinöörien ja ”ekosysteemihakkereiden” joukko yrittää ratkaista nousevan veden aiheuttamia ongelmia rakentamalla Evergladesin suoalueelle hämmästyttävää ekologisen kaupungin prototyyppiä.

Visio ei ole täysin optimistinen, mutta ei lohdutonkaan. Se nojaa havaintoon siitä, että akuutin kriisin keskellä ihminen on kekseliäimmillään ja solidaarisimmillaan – jopa toiveikkaimmillaan.

***

Vanhat lehtijutut, joissa maalaillaan tulevaisuuden yhteiskuntaa, ovat yleensä aivan tietyllä tavalla kömpelöitä. Niissä haaveillaan huipputeknologisista kaupungeista, joissa autot lentävät ja robotit tekevät ruumiillisen työn – mutta naiset ovat kotirouvia ja perheet aivan varmasti heteroydinperheitä. Tulevaisuuden yhteiskunnan perusarvot tuppaavat olemaan näissä kuvitelmissa sattumalta juuri samoja kuin kirjoitushetkellä, ja keskeiset hierarkiat ovat entisellään.

Teknologian kehityksen kuvitteleminen on nimittäin helppo nakki. Sen sijaan vaikeaa on myöntää, että kulttuuri ja arvot muuttuvat vielä teknologiaa nopeammin. Se, mikä on meille tuttua ja rakasta ja tuntuu nyt oikealta, painuu yllättävän nopeasti historiaan.

Yksi tulevaisuutta kuvaavan taiteen tehtävistä on esittää meille rohkeita väitteitä siitä, millaisia uusia muotoja ihmisten välinen yhteistyö voi saada, kun tämä meidän nykyhetkemme alkaa olla kaukaista, vieraanoloista menneisyyttä. Se vaatii kirjoittajaa kuvittelemaan sekä katastrofeja että uutta teknologiaa, mutta aivan erityisesti se vaatii kertomaan näiden molempien monimutkaisista seuraamuksista, niiden seuraamusten seuraamuksista, ja niin edelleen.

Millaista tavallinen arki sitten on, kun ilmastonmuutos on ravisuttanut yhteiskuntiamme vähän joka suunnalta? Mitkä hierarkiat ovat murtuneet, mitkä uudet asiat kutsuvat ihmisiä yhteen?

Meneillään on kaikenmuutos, joka mullistaa luonnonilmiöiden lisäksi yhteiskuntia, talousjärjestelmiä, huvittelun muotoja, perhesuhteita ja oikeastaan mitä tahansa.

Sinne mielikuvituksemme kolmannen tason tulisi nyt yltää.

Hanna Nikkanen on Ilmastonmuuttajien tuomari.