Anna: Harvey, Irma ja Maria

Kuva: NOAA Environmental Visualization Laboratory

Mennyt hurrikaanikausi 2017 oli tuhoisa. Harvey, Irma ja Maria -hurrikaanit pyyhkivät Karibian saarivaltioita maan tasalle ja saivat kadut Yhdysvalloissa tulvimaan voimalla jota ei oltu ennen koettu. Hurrikaanien kulkua seurattiin Suomessa asti. Olin koko myrskykauden paikan päällä Karibialla St. Vincentin saarella, jonne olin tullut tekemään vapaaehtoistöitä.

Aloitin työt elokuun alussa ja heti saavuttuani tunsin Karibian kesän painostavan kuumuuden. Merivesi oli lämpimämpää kuin missään aiemmin. Olin ollut saarella vain kolme viikkoa, kun yllättäen päivän ohjelmamme peruttiin trooppisen myrskyn takia. Koko saari sulki itsensä viikon vilkkaimpana markkinapäivänä perjantaina, ja ihmiset odottelivat kodeissaan myrskyn ohikulkua. Vietin päivän kirjaa lukien sähköjen katkettua. Ennen Karibialle lähtöäni mieleni oli täyttynyt hurrikaanipeloista ja olin ajatellut, kuinka järkevää on lähteä juuri hurrikaanikauden ajaksi töihin. Katsellessani harmaata maisemaa ja tuulessa humisevia palmuja tuumin kuitenkin, etteivt trooppiset myrskyt ole sen pahempia kuin syysmyrkyt kotona Helsingissä. Sateen laannuttua iltapäivällä lähdimme ystäväni kanssa rannalle uimaan. Kaksimetriset aallot eivät sallineet uimista, sen sijaan kelluimme kuin korkit rannan tuntumassa.

Myrsky jatkoi menojaan Meksikonlahdelle, ja elämä palasi saarella seuraavana päivänä normaaliin uomaansa. Kuitenkin tasan viikkoa myöhemmin hurrikaani Harvey iskeytyi Texasiin ja satoi maahan ennätyssademäärän: Houstonin ympäristössä tuli pahimmillaan puolitoista metriä vettä. Se St. Vincentin ylittänyt, kesyhkö trooppinen myrsky oli Meksikonlahdella kehittynyt nopeasti hirmumyrskyluokaltaan kategorian neljä hurrikaanihirvöksi. Aloin saman tien seurata lukuisia eri sää- ja viranomaissivustoja pysyäkseni ajan tasalla Karibialla liikkuvista myrskyistä, joita tuntuikin kehittyvän kuin tyhjästä jatkuvasti. Ei aikaakaan, kun hurrikaani Irma kulki pohjoisesta ohi pyyhkien Barbudan ja St. Martinin saaren maan tasalle. St. Vincentillä jäimme juuri hurrikaanin vaikutusalueen ulkopuolelle. Kun Irman voimakkaimmat koskaan mitatut tuulet pyörivät vauhdilla kohti pohjoista, merkit ilmassa olevasta myrskystä, puiden kääntyneet lehdet sekä voimakas tuuli ja sade loivat painostavan tunteen samalla, kun päivitti tasaisin väliajoin tietoa hurrikaanin aiheuttamista tuhoista Karibian eri saarilla. Ei kahta ilman kolmatta, ja pian Maria-myrsky seurasikin Irman jalanjälkiä, kiertäen St. Vincentin pohjoisesta, mutta tullen lähemmäksi kuin aiemmat myrskyt. Se aiheutti tuhoja Dominicalla ja Guadalupella, aivan parin saaren päässä. Suurimmat vahingot Maria aiheutti Puerto Ricossa, joka ei ollut ehtinyt edes aloittaa toipumista Irma-myrskystä.

Sekä Irma että Maria olivat viidennen luokan hirmumyrskyjä. Saffirin-Simpsonin hurrikaaniasteikolla kategoria viiden myrskytuulet, 70 metriä sekunnissa tai enemmän, tarkoittavat täystuhoa rannikkoalueilla. Facebook-feedini täyttyi paikallisten ystävieni jakamista myrskyvideoista. St. Vincentiltä organisoitiin nopeasti avustuslauttoja Dominicalle, ja paikallisia pyydettiin lahjoittamaan tavarapaketteja jaettavaksi myrskystä kärsineille dominicalaisille. Trooppisia matalapaineita ja niistä kehittyviä myrskyjä liikkui vielä syyskuun vaihtuessa lokakuuksi Atlantilla, mutta ne eivät lopulta aiheuttaneet enää lisää huolta Karibialla. Kesti kuitenkin marraskuuhun asti, ennen kuin pystyin itse hellittämään hurrikaaniseurantasivustojen päivittäisestä tarkkailusta.

Hurrikaanikausi 2017 muistetaan poikkeuksellisesta intensiteetistään. Kolme isoja tuhoja aiheuttanutta myrskyä ja seitsemän pienempää sekä lisäksi trooppiset myrskyt ja matalapaineet. Isoja supermyrskyjä tullaan ilmaston lämmetessä näkemään yhä useammin ja enemmän. Myrskyt syntyvät lämpimästä ilmasta, ja lämmin merivesi on kuin polttoainetta niille. Karibian pienet saarivaltiot ovat erityisen haavoittuvia voimakkaiden hurrikaanien pyyhkäistessä yli. Kun myrsky vie mennessään infrastruktuurin, todelliset ongelmat alkavat. Monet turismista riippuvaiset Karibian saaret ovat köyhiä, ja myrskytuhot lamauttavat niiden kehitystä. Tästä kärsivät paikalliset asukkaat, jotka yrittävät selviytyä arjesta vaurioituneiden talojen, teiden, koulujen, sairaaloiden sekä toimimattomien vesi-, sähkö- ja tietoliikenneyhteyksien keskellä.

Karibian pienten saarten nimet sanovat harvalle suomalaiselle juuri mitään, ja silloin kuin sanovat, ne ovat yleensä lupaus lämmöstä, turkoosista merestä ja paratiisirannoista. Vietettyäni puoli vuotta St. Vincentillä ihastuin saaren kauneuteen ja paikallisiin ihmisiin sekä letkeään elämänrytmiin. Samalla kuitenkin kouriintuntuvasti opin, kuinka haavoittuvaa elämä muuttuvan ilmaston Karibialla voi pahimmillaan olla.

Anna Ikonen on kehitysmaatutkimuksen maisteri ja maailmanmatkaaja, joka on juuri muuttanut Karibialta Ugandaan.