Vesa: Jos uskomme, että ilmastonmuutos on totta

Kuva: Public Domain, Wikipedia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joko Jumala on olemassa tai hän ei ole. Hänen olemassaolonsa lupaa sinulle ikuista onnea, olemattomuus ei mitään. Sinun on pelattava, vaikka asia on niin monimutkainen, että järkesi ei voi riittää sen ratkaisemiseen. Kumpaa veikkaat?

Ranskalaisen matemaatikon Blaisé Pascalin (1623-62) kuuluisa ”vaaka”-argumentti julkaistiin postuumisti hänen aforistista ajatteluaan koonneessa Pensées-valikoimassa. Sitä pidetään käänteentekevänä todennäköisyysteorialle ja modernille ajattelulle laajemminkin: ensimmäistä kertaa kristinuskon pelastusoppi muotoiltiin tavalla, jossa yksilö saattoi järkeillä tiensä pelastukseen.

Pascal tunnetusti piti Jumalan olemassaoloa rationaalisena valintana: vaikka se ei olisi totta, et häviä paljonkaan uskomalla siihen. Vaan jos et usko, voit hävitä kaiken. Pascalin aikakautena ateismi oli hyvin marginaalista, mutta älykkäät, tieteen kehitystä seuraavat ihmiset aistivat kasvavan uhan: mitä jos havaintomme kertoisivat meille, että kristinuskon maailmankuva on väärä? Uskoako silmiä vai Sanaa?

Kulunut talvi on ollut arktisella alueella mittaushistorian lämpimin, jälleen ja selvästi. Helmikuun aikana eräällä Grönlannin pohjoisella mittausasemalla lämpötila pysytteli yli 60 tuntia nollan yläpuolella, kun aiemmin vastaavaa oli havaittu vain lyhyenä hetkenä. Pohjoisnavallakin on todennäköisesti ollut jopa kahden celsiuksen lämpötiloja. Tilannetta voi verrata siihen, että Etelä-Suomessa koettaisiin pari hellepäivää keskellä talvea. Näyttää siltä, että myös Eurooppaa koetellut kylmyys on seurausta arktisen alueen poikkeuksellisesta lämpöaallosta: kylmät ilmamassat on häädetty kotoaan ja nyt ne riehuvat ympäriinsä kuin aaveet, pahansisuisina ja jo varmoina katoamisestaan.

Sorruin epätarkkaan vertauskuvaan, mitä pahoittelen. Mutta hankalan aiheen äärellä sortuu helposti vakavampaankin: hetkessä ja yhdessä osoitteessa elävän ihmisolennon mielessä abstrakti ilmasto liukenee paikalliseen säähän. The Guardianin haastattelema Polar Portalin tutkija Martin Stendel kuvaa eroa seuraavasti: ”Ajattele aaltoja rannalla. Osa on korkeita, osa matalia. Tämä on sää. Mutta niiden taustalla nousuvesi on tulossa. Tämä on ilmastonmuutos. Vaikka aaltojen ominaisuudet eivät muutu, ne tulevat koko ajan lähemmäksi varpaitasi.”

Vaikka minulla olisi kaikki maailman data käytössäni, Helsingin hyytävän helmikuun jäädyttämä pikkuvarvas todistaa, että ilmastonmuutosta ei ole. Onhan mukavampi jatkaa elämää niin kuin ennenkin, murehtimatta toisen vaakakupin sisällöstä.

Järjestäytynyt ilmastonmuutoksen kieltäminen on tämän selkäydinreaktion tieteelliseksi naamioitu versio. Ilmasto sisältää niin monimutkaisen verkoston muuttujia ja takaisinkytkentäluuppeja, että kukaan ei pysty tarkasti sanomaan, minkälaisiin seurauksiin ilmakehän kaasuttaminen tulee johtamaan. On täysin mahdollista, että Suomessa koetaan kylmiä aikoja lähitulevaisuudessa. Toisaalla taas laajat pellot kuivuvat aavikoksi ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Joku menettää ainoan kotinsa vesimassojen alle. Pohjoisen viileydessä etuoikeutettu kiistää vastuunsa ja lentää lifestyle-seikkailulle uppoavaan saaristoon.

Kaikki tämä samanaikainen tapahtuminen tarjoaa hedelmällisen maaperän muutoksen kieltäjille. Kaavioon voi valita sopivat muuttujat, rajata aikaa ja paikkaa vastaamaan mitä tahansa uskomuksia. Koska fossiilisten polttoaineiden tupruttelu on edelleen maailman suurin bisnes, saatat hyvinkin päästä tuntipalkoille tilastoja nikkaroidessasi. Vaikka muutoksen kieltämisestä luopuisitkin, voit edelleen pokkana väittää, että ihminen ei sille mitään mahda: tulivuori purkautuu, jotkut jäävät alle. Ehkä me kaikki. C’est la vie.

Blaise Pascal katsoi taivaalle uudenaikaisin välinein ja kirjasi tunnelmansa ylös: ”Tuon äärettömän avaruuden ikuinen hiljaisuus kauhistuttaa minua”. Meille ei ole siellä tarjolla kotia, ei mitään muuta alustaa kuin tämä yksi paljon nähnyt, elämää kuhiseva planeetta. Kun otamme järjen käyttöön ja tarkastelemme palloa kokonaisuutena, näemme kotimme uhattuna, kiihtyvien muutosten kourissa. Kaikkea tapahtuvaa emme kuitenkaan voi ymmärtää.

On palattava vaa’an äärelle, mutta ilman Pascalin ajatusta yksilön pelastumisesta: täällä me vastaamme teoistamme yhdessä. Jos uskomme, että ilmastonmuutos on totta ja että me voimme siihen vaikuttaa, voimme voittaa kaiken. Menetämme korkeintaan itsellemme uhratut viattomat eläimet ja impulsiiviset pakomatkat maailman ääriin. Jos emme usko, ikuisesta kadotuksesta puhuminen tuntuu päivä päivältä vähemmän liioitellulta.

Vesa Rantama on Nuori Voima -lehden päätoimittaja ja ilmastonmuutoksesta huolestunut perheenisä.