Jari: Lentäminen on tehnyt matkustamisen maan ääriin liian helpoksi

 

Kuva: Sagesolar

Tammikuussa olimme varaamassa puolisoni kanssa häämatkaa Skotlantiin. Halusimme päästä näkemään lukuisista televisiosarjoista ja elokuvista tutut nummet ja jyrkästi mereen putoavat kallioseinämät. Lentoja varatessamme ryhdyin vakavasti harkitsemaan vaihtoehtoisia, siivettömiä tapoja päästä Skotlantiin.

Lentomatkailun ilmastovaikutukset ovat niin käsittämättömät suuret, että se oikeastaan päihittää kaikki muut yksilöiden käsissä olevat ilmastoteot. Yksi edestakainen lento Bangkokiin vastaa hiilidioksipäästöiltään neljäsosaa keskimääräisen suomalaisen koko vuoden päästöistä. Se on siis samaa luokkaa kuin vuodessa kuluttamani ruuan tuottamisesta syntyneet päästöt.

Lentämisen tekee ongelmalliseksi myös se, että sitä ei huomioida ilmastosopimuksissa. Se on tällöin yksi merkittävimmistä asioista, joihin puuttuminen on lähinnä yksilöiden toimien varassa. Muun muassa näistä syistä halusin selvittää voisimmeko tehdä viikon häämatkan ilman lentämistä.

Otin vertailukohdaksi halvat lennot. Edullisimmillaan Helsingistä pääsisi yhdellä välilaskulla Edinburgiin noin seitsemässä tunnissa. Entäpä se siivetön vaihtoehto? Niitä on muutamia. Ensimmäinen on ottaa autolautta Tukholmaan ja ajaa siitä Tanskan, Saksan, Belgian, Hollannin ja Ranskan halki ja kanaalin alittavan tunnelin kautta Englantiin ja edelleen Edinburgiin. Lauttamatkaan menisi yksi yö ja sitä seuraavaan autoiluun noin 30 tuntia. Siis yhteen soittoon, ilman pysähdyksiä tai yöpymisiä! Käytännössä yli 2500 kilometrin roadtrip Edinburgiin veisi noin pari vuorokautta. Paluumatkaan menisi saman verran, joten viikon matkasta paikan päällä ehtisi viettää päivän tai kaksi.

Toinen vaihtoehto on kulkea julkisilla Tukholmasta Pariisiin ja sieltä edelleen junalla Edinburgiin. Tällöin matkaan vierähtäisi yhtäsoittoa kuljettaessa puolitoista vuorokautta suuntaansa. Ei paha! Valitettavasti matkaan sisältyisi lukuisia liikennevälineen vaihtoja eli rutkasti säätämistä.

Ongelma ydin on toki siinä, että tällaisia matkoja ei paketoida ja tarjota meille kuluttajille samalla tavalla kuin helppoja ja nopeita lentoja. Kun Finnair lupaa meidät illaksi kotiin, on kolmen junan, lauttamatkan ja parin bussisiirtymän paketilla vaikea lähteä kilpailemaan. Tulevaisuudessa näin ei välttämättä ole, vaan meille saatetaan tarjoilla eksoottisia viikon tai kahden satamakaupunkiristeilyjä Helsingistä Lontooseen. Myös Interrailaus voi nousta uuteen huippuunsa.

Nykyinen rakenne ei kuitenkaan muutu itsestään. Lentäminen on tehnyt matkustamisen maan ääriin liian helpoksi, ja me olemme niin tottuneita ilmailun vaivattomuuteen, että muita vaihtoehtoja ei edes osata pyytää saati tarjota. Samalla lentämisestä on tullut niin halpaa, että edes helppojen kilpailevien yhteyksien rinnalla me valitsemme mieluummin lentämisen. Jopa Suomen sisällä lentäminen voi olla halvempi tapa matkustaa kuin juna.

Ilmastotietouden lisääntyminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että ihmiset ovat enenevässä määrin huolestuneet lentämisen päästöistä. Toistaiseksi meille tarjoillaan vaihtoehtoisten matkustuspakettien sijaan anekauppaa, jolla voimme pestä lentosyntimme pois halvimmillaan parilla eurolla. Halpuus johtuu siitä, että päästökauppa on käytännössä täysin torso ja päästöt hinnoiteltu liian halvoiksi.

Muutaman tunnin junaselvittelyjen jälkeen päädymme ostamaan lentoliput Edinburghiin. Samalla tajuan, miten vaikeaa vanhoista tavoista on päästää irti, ja keksin liudan selityksiä, miksi juuri tämä reissu on ihan okei tehdä lentäen. Pitkä viikonloppu Berliinissä, talviloma Balilla ja kesällä trekkausta Andeilla. Siinä on läjä lentämiseen kytkettyjä keskiluokkaisen identiteetin rakennuspalasia. Nyt nuo palaset ovat paljastuneet hiilenmustiksi ja se aiheuttaa kipuilua. Lentämisen rajoittamista kritisoivat nostavat usein esiin, että on paljon rakenteellisia asioita, jotka tulisi ensin korjata: ruuantuontanto, energiantuotanto, työn uudelleen määrittely, päästökauppa. Aina löytyy jokin asia mikä pitäisi ensin korjata. Ilmastonmuutos on valitettavasti niin kokonaisvaltainen murros, että se vaatii korjaustalkoot kaikilla rintamilla.

Jari Hanska on toimittaja ja käsikirjoittaja, joka ongelmoi ilmastonmuutoksen kanssa Tulevaisuus hanskassa -podcastissa.