Elina: Ajattelen, että mikään ei ole turhempaa kuin länsimaisen, hyväosaisen ihmisen vaipuminen synkkyyteen

Elina Hirvonen on Ilmastonmuuttajien toinen tuomari, toimittaja ja kirjailija. Hänen viimeisin romaaninsa, Kun aika loppuu (2015) kuvaa maailman tilaa ja ihmisten vastuuttomuutta yhden perheen tarinan kautta.


Elina, kiinnostuit ympäristöasioista jo teininä 90-luvulla. Muistatko, mikä oli silloin kimmokkeena?

Siihen aikaan puhuttiin otsonikerroksen ohenemisesta ja ihmisen vaikutuksesta siihen. Nämä uutiset herättivät pohtimaan laajemmin ympäristön tilaa ja sitä, miten meidän elämäntapamme ja valintamme vaikuttavat ympäristön tilaan. Lopetin lihan syömisen ja kielsin perheeltäni suihkedeodorantit ja hiuslakat.


Entä mikä sai sinut kirjoittamaan kirjan, joka käsittelee ilmastokriisiä?

Romaanieni ideat ovat toistaiseksi aina syntyneet niin, että yhtäkkiä mielessä on kuva, hetki tai henkilö, jonka tiedän jollain tavalla liittyvän romaaniin, vaikka en tiedä miten. ”Kun aika loppuu” –romaanin kohdalla se kuva oli nuori mies seisomassa aseen kanssa Lasipalatsin katolla. Tiesin, että mies liittyy romaaniin, mutta en vielä pitkään aikaan tiennyt, miten. Kun aloin pohtia, kuka hän oli ja mitä hän siellä teki, ympäristökysymykset nousivat esiin. Kun aloin kirjoittaa romaania, esikoiseni oli kaksivuotias, kuopus muutaman viikon ikäinen. Pienten lasten kanssa ajattelin ympäristön tilaa entistä konkreettisemmin: millainen maailma on, kun he ovat aikuisia? Romaani oli yksi yritys lähestyä kysymyksiä, jotka tuntuivat ja tuntuvat yhä melkein mahdottoman suurilta.


Auttaako kirjoittaminen sinua säilyttämään toimijuuden maailman katastrofien keskellä?

Kirjoittaminen on minulle tapa tutkia kielen avulla kysymystä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, tällä hetkellä. Vaikka kirjoittamisen väline on kieli, kirjoittaminen on matkaa jonkun sellaisen äärelle, jolle ei oikeastaan ole sanoja. Se ei ehkä niinkään ole työkalu toimijuuden säilyttämiseksi – siihen auttaa minulla pikemminkin niiden ihmisten ja järjestöjen tukeminen, jotka tekevät aktiivisesti töitä maailman parantamiseksi – mutta kirjoittaminen on ehdottomasti keino oman mielenterveyden säilyttämiseen ja toivon ylläpitämiseen.


Millaisista asioista löydät lohtua ja saat toivoa arjessa? Miten estät itseäsi vaipumasta synkkyyteen?

Saan toivoa seuraamalla, mitä kaikkea ihmiset ympäri maailmaa, myös todella haastavissa oloissa, tekevät muuttaakseen asioita parempaan suuntaan, ja miten usein tässä myös onnistutaan. Tällaisten ihmisten ja järjestöjen tukeminen joko rahallisesti tai muuten on myös konkreettinen teko, joka auttaa toivon säilyttämiseen. Ajattelen, että mikään ei ole turhempaa kuin länsimaisen, hyväosaisen ihmisen vaipuminen synkkyyteen. Meillä on historiallisesti ihmiskunnan parhaat mahdollisuudet toimia hyvien muutosten eteen, olisi anteeksiantamatonta olla käyttämättä niitä. Samalla auttaa niiden hyvien muutosten seuraaminen, joita tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi 2000-luvun alussa juuri kukaan ei uskonut YK:n vuosituhattavoiteiden toteutumiseen, nyt suurin osa niistä on toteutunut tai lähellä toteutumista.


Mitkä ovat tärkeimpiä asioita, joita ihmiskunta voisi ilmastokriisin ratkaisemiseksi tehdä juuri nyt? Entä yksittäinen nuori Suomessa?

Ilmastokriisi täytyy ratkaista kansainvälisellä yhteistyöllä ja systeemien tasolla. Siihen kuuluu esimerkiksi sademetsien suojelu, siirtyminen päästöttömiin energiamuotoihin ja ilmastoystävällinen maatalous. On rohkaisevaa, että monissa maissa, joissa valtiollinen päätöksenteko kriisin ratkaisemiseksi on ollut hidasta, kaupungit ja yritykset ovat kehittäneet omia, kunnianhimoisia ratkaisuja. Yksittäinen nuori voi vaikuttaa äänestämällä, aktivismilla ja omilla elämänvalinnoilla. Kiinnostu politiikasta ja seuraa, ketkä päättäjät ja mitkä puolueet toimivat tosissaan ilmastokriisin ehkäisemiseksi. Mene mukaan järjestöihin, jotka toimivat ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Ilmastokriisiä ei ratkaista yksittäisten ihmisten valinnoilla, mutta kun ihmisiä on paljon, myös niillä on merkitystä. Mieti omaa liikkumistasi, matkustamista, ruokavaliota: millaisilla valinnoilla voisit vähentää omaa ilmastojalanjälkeäsi? Tässä hyvä apu ovat esimerkiksi hiililaskurit. Osa ilmastokriisin ratkaisua ovat innovaatiot. Omaa koulutusalaa voi miettiä myös tältä kannalta.

Millainen toivot Suomen olevan vuonna 2050?

Toivon, että Suomi on silloin globaalia vastuuta kantava hyvinvointiyhteiskunta, joka on 
onnistunut sovittamaan yhteen ympäristöajattelun, kestävän kehityksen, oikeudenmukaisen politiikan ja hyvän elämän. ”Kuluttajuuden” sijaan ihmiset määrittelevät itsensä ”kansalaisina”, lihan ja maitotuotteiden syönti on vähentynyt radikaalisti, niistä on tullut juhlaruokaa, eikä kukaan niitä enää arkeen kaipaa, kierrätys, vanhan korjaaminen ja vaihdantatalous on yleistynyt, sosiaaliturva on joustava ja suunniteltu epävarmoja työmarkkinoita varten, ihmiset arvostavat aikaa enemmän kuin tavaraa, Suomi on aktiivinen rauhanneuvottelija ja täällä on kehitetty päästöttömän energian, liikenteen ja maatalouden innovaatioita, joilla talous on lähtenyt nousuun. Talouden kasvu perustuu palveluille ja ympäristöön, koulutukseen ja globaaliin hyvinvointiin liittyville innovaatioille, ei tavaralle.